[ Rullahännät - etusivu]
3.3.2012 löytyi kukan juuripaakusta seitsemän munaa jotka on siirretty hautomoon. Oletettavasti munia tulee lisää, enkä pysty edes arvaamaan ovatko nämä ja tulevat munat hedelmöittyneitä, koska naaras on ensikertalainen.
Projektin etenemisestä päivitetään tälle sivulle.
Rullahäntäpariskuntamme koiras Fire (-06) ja naaras Dusk (-10)
Lisätietoja: ulla.enlund [ a ] gmail.com
[Rullahännät - etusivu]
[Gekkola - etusivu]
Tällä hetkellä hautomossa on yksi hedelmöittynyt muna.
Yhdeltä naaraalta odotettavissa vielä munapareja, muuten harjasgekon poikasia suunnitelmissa vasta vuonna 2013.
Asian etenemisestä päivitetään tälle sivulle.
Vuoden 2011 poikanen Ruotsista, Dot n. kahden kuukauden ikäisenä
Lisätietoja: ulla.enlund [ a ] gmail.com
[Gekkola - etusivu]
[ Kilpikonnat - Etusivu ]
Suunnitelmissa ja toiveissa kreikankilpikonnan poikasia tälle vuodelle 2012
Asian etenemisestä päivitetään tälle sivulle.
Vuoden 2010 poikanen Saksasta, Pop ruokakipolla
Lisätietoja: ulla.enlund [ a ] gmal.com
[Kilpikonnat - Etusivu]
[ Takaisin ]
Yleisesti maakilpikonnat ovat terveitä eläimiä eikä niillä ole samalla tavalla perinnöllisä sairauksia kuten nisäkäslemmikeillä. Kuitenkin maakilpikonnilla voi olla useita sairauksia ja vaivoja, jotka johtuvat huonosta ja/tai puutteellisesta hoidosta sekä ravinnosta.
* Pyramidisoituminen
- - Maakonna kasvaa liian nopeasti ja sen kilpipalat kasvavat keskeltä korkeutta ns. pyramidin muotoisiksi. Kilpipalat voivat kasvaa myös osittain päällekkäin tai vinoon. Osa kilpipaloista voivat jäävät myös ns. kitukasvuisiksi ja vääristävät kilven muotoa.
- – Yleisin maakilpikonnien sairauksista, jonka syntymiseen vaikuttavat kaikki hoidossa, ruokinnassa ja elinolosuhteissa tehdyt virheet. Melkeinpä kaikki vankeudessa elävät maakilpikonnat ovat enemmän tai vähemmän pyramidisoituneita.
- - Aikaisemmin tätä sairautta pidettiin pelkästään kosmeettisena haittana, mutta nykyään on tiedossa, että kilpikonnan kilpi kasvaa myös sisällepäin ja aiheuttaa näin ongelmia sisäelimille. Sairas kilpi on myöskin hauras, koska sen sarveisaine ei kasva oikein
- - Pahasti pyramidisoitunut kilpi saattaa painaa maakonnan sisäelimiä. Pahasti sairas kilpi voi tuottaa naaraalle munimisongelmia, eikä tällaista naarasta saa lähteä lisäännyttämään.
- - Jo olemassa olevaa kilven väärä kasvu ei koskaan kilvestä häviä, mutta väärä kasvu voidaan pysäyttää oikealla ravinnolla sekä hoidolla.
- - Oikea mikroilmasto, oikea ravinto ja maltillinen ruokinta, kalkki, vitamiinit ja UV-valo, lepokaudet sekä horros horrostavalle lajille ehkäisevät kilven pyramidisoitumista.
Gopherus polyphemus-lajin maakilpikonna jonka kilvessä hyvin tyypillistä pyramidisoitumista, mitä usein näkee vankeudessa elävillä maakilpikonnilla. Kilven kuuluisi olla sileä, matala ja loivasti kaareutuva. Kuva: Wikipedia
* Hengitystieinfektiot
- - Hengitystieinfektioille on monta aiheuttajaa; veto, pöly, ympäristön kuivuus/liika kosteus, stressi, bakteerit, homeet, sienet…
- - Oireina; sieranvuoto, niiskutus, kakominen, limakalvojen turvotus, silmäluomien turvotus, suun liika ja paksu limaneritys, syömättömyys, voimattomuus…
- -Vaatii eläinlääkärin tarkistuksen, yleensä antibioottia kuurina sekä lämpöhoitoa.
- -Ennaltaehkäisynä oikeanlaiset elinolosuhteet sekä mikroilmasto, vedon ja stressin välttäminen.
Jatkuu…
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
Maakilpikonnia on vuosikymmeniä asutettu lattioilla koirien tms. nisäkäslemmikkien tapaan, pahimmassa tapauksessa ilman minkäänlaista valaistusta ja lämmitystä. Omistaja luulee tekevänsä maakonnalle palveluksen ja tuudittautuu uskoon, että näin hän on ratkaissut näppärästi kilpikonnan tilantarpeen. Valitettavasti tämä on vain ja ainoastaan karhunpalvelus ja aiheuttaa maakonnalle erilaisia terveydellisiä haittoja sekä ongelmia, jos muutamia asioita ei ole otettu huomioon.
Tutkitun ja oikean tiedon puute ovat olleet entisaikoina maakonnan lattialla asuttamisen syyt, sillä tietoa maakonnan luontaisesta elinympäristöstä sekä käyttäytymisestä ei ollut juurikaan. Nykypäivänä onneksi on toisin ja on alettu ymmärtää, että tälle sitkeälle matelijalle kaikista paras ratkaisin on että sille toteutetaan niin luonnonmukainen elinympäristö, mitä se vankeudessa on mahdollista.
Tietyin varauksin maakonnaa voi asuttaa lattialla, mutta koiran tapaan vapaana huoneistossa maakonnaa ei ole järkevää pitää:
- Pohjana lattia on maakonnalle täysin luonnoton. Lattia on kova ja joustamaton sekä liukas joten maakonna ei voi kulkea luonnollisesti. Vuosien liukastelu joustamattomalla pohjalla saattaa aiheuttaa ajan saatossa raajojen virheasentoja ja nivelten kulumista. Myös kynnet saattavat kasvaa vinoon ja voivat painaa jalkapohjia.
- Lattialla on aina vetoa ja pölyä vaikka ihminen ei sitä huomaisikaan. Nämä aiheuttavat hengitystie- ja silmäongelmia pidemmällä tähtäimellä. Jatkuva hengitysteiden rasittuminen pölystä ja kuivasta huoneilmasta voi aiheuttaa jopa kroonisia tulehduksia.
- Ihmisasuntojen huoneilma on aivan liian kuiva maakonnan vaatimuksiin. Maakonnan elinympäristön ilmankosteuden pitäisi vaihdella vuodenajan mukaan 40-70% välillä, mutta keskuslämmitteisissä asunnoissa ilmankosteus tippuu alle 30%, varsinkin talvisin.
- Vapaasti lattialla eläessään maakonna ei pääse kaivautumaan kosteaan pohjamateriaaliin, joka taas aiheuttaa konnan kehon kuivumisen. Tuloksena kilven kasvuhäiriöt, silmien- ja hengitysteiden ongelmat sekä suurena vaarana virtsakivien muodostuminen maakonnan elimistössä.
- Lattialla eläminen on vaarallista. Maakonna saattaa kiilautua johonkin jumiin, sen päälle voidaan astua tai perheen muut lattialla elävät lemmikit voivat vahingoittaa kilpikonnaa.
- Maakonna saattaa kaatua kilvelleen, eikä pääse liukkaalla ja tasaisella lattialla takaisin oikein päin. Jos konnaa ei käännetä ajoissa oikein päin, se tukehtuu.
- Kilpikonna voi kadota huoneistoon. Kilpikonnilla on kyky kaivautua ja änkeä itsensä todella ahtaisiin koloihin niin, ettei konnaa löydetä.
- Kilpikonnan terveyttä, hyvinvointia ja käyttäytymistä ei pystytä seuraamaan tarpeeksi tehokkaasti, koska konna ei ole jatkuvasti näkyvillä. Konna voi sairastua vakavasti, eikä sitä huomata heti/tarpeeksi ajoissa.
- Vapaana lattialla eläminen voi aiheuttaa häiriön kalkin imeytymisessä, koska konna ei ole jatkuvasta Uv-valon vaikutuksessa. Uv-valon vähyys aiheuttaa D3-vitamiinin puutetta, jolloin kalkkiaineenvaihdunta häiriintyy.
- Lattialla eläessään konna saattaa myös syödä esineitä, kasveja ja ihmisiltä pudonneita ruoka-aineita jotka ovat sille haitallisia. Pahimmassa tapauksessa vierasesine aiheuttaa suolitukoksen. Vääränlaiset ruoka-aineet aiheuttavat ripulia.
- Maakonnat eivät opi sisäsiisteiksi, vaan tekevät hätänsä silloin kun siltä tuntuu. Salmonella on myös maakilpikonnien elimistössä luonnostaan elävä bakteeri, joka saattaa aiheuttaa ongelmia muille, samoissa tiloissa eläville.
- Ihmisasutuksen valaistus on riittämätön pitämään maakonnan vireystasoa yllä. Maakonna tarvitsee auringonvaloa lähellä olevaa päivänvaloa (värisävy yli 5000K), eikä ihmisasutuksissa juuri koskaan pidetä yli 3500k värisävyisiä huonevaloja. Lattialla elävä maakilpikonna elää käytännössä jatkuvasti pimeässä.
- Vuodenaikojen vaihtelu on melkeinpä mahdotonta järjestää jos konna asuu vapaana ihmisasunnossa. Maakonnan hyvinvoinnin kannalta sille pitäisi syksyllä järjestää lyhyempää päivänpituutta ja laskevaa ympäristön lämpöä. Myös keväällä valaistuksen voimistuminen ja lämmön lisäys on yhtä hankalaa järjestää.
Vuodenaikojen puuttuminen saa maakonnan vireystilan sekaisin ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa konnan.
- Maakonna saattaa häiriökäyttäytyä ja terrorisoida muita samassa huoneistossa eläviä. Varsinkin keväällä koiraat voivat pitää koko lattia-alaa reviirinään ja yrittävät ajaa aggressiivisesti tunkeilijat (ihmiset, muut eläimet) pois reviiriltään. Tällainen käytös aiheuttaa suurta stressiä maakonnalle, eikä se ymmärrä että reviirinä pitämänsä alue on muidenkin elinaluetta.
Milloin maakonna voi elää lattialla?
Lattialla asuttamisessa on muutama perusasia joka täytyy ottaa huomioon maakonnan hyvinvoinnin kannalta. Maakonnalle voi varata oman huoneen, tai rajata lattialta tilan, jonne järjestetään mahdollisimman luonnonmukainen asumus konnalle. Tämä asumus rakennetaan samalla periaatteella kuin terraariokin, tila vain sattuu olemaan lattialla.
Ihanne olisi jos koko asumuksen pinta-ala olisi turve-hiekkaseosta joka pidetään osittain kosteana. Käytännössä se voi olla hankala toteuttaa, joten ns. kaivelulaatikoiden asentaminen maakonnan elinalueelle on tyhjää parempi. Olisi suositeltavaa lattiajärjestelyssäkin saada ilmankosteus nousemaan yli 40%, joten huoneilmankostutin kannattaa asentaa maakonnan alueen läheisyyteen nostamaan huoneilman kosteutta.
Uv- ja päivänvalo asennetaan lämpölampun yhteyteen, jolloin maakonna saa elintärkeitä UV-säteitä samalla kun käy lämmittelemässä. Jos maakonnan elinalue lattialla on suuri, voi tilaan järjestää useammankin lämmittely- ja paistattelupaikan UV-valoilla varustettuna.
Huonevaloksi kannattaa valita voimakkaat päivänvalolamput (yli 5000K), jotta konnalle saadaan järjestettyä vuorokaudenvaihtelu.
Maakonnan kanssa on aina hyvä muistaa, että kyseessä on primitiivinen, fysiologisesti täysin samanlainen eläin mitä sen villit sukulaiset ovat. Näin ollen, se ei ole jalostunut vuosituhansien aikana elämään ihmisen lemmikkinä kuten esimerkikki sadat koirarodut, vaan vaatii elinympäristöltään ja ravinnoltaan mahdollisimman luonnonmukaista järjestelyä. Ei siis voida tuudittautua ajatukseen, että maakonna sopeutuu lattiaeläjäksi vain siksi, että omistaja päättää niin.
Sitkeänä eläimena maakonna elää vaikka kenkälaatikossa, mutta onko se sille hyväksi se jää omistajan vastuulle ratkaistavaksi.
Jotta maakilpikonnasta on se suurin ilo omistajalleen ja konna elää vuosikymmeniä terveenä ja pirteänä, vaatii se omistajan paneutumista maakonnan hoitoon ja ruokintaan. Joten, päätät asuttaa maakonnasi lattialle tai terraarioon, luo sille niin luonnonmukaiset elinolot kuin se vain on mahdollista.
Herppi.net – harrastajien keskustelua aiheesta
Marikan herppisivut – Salmonella ja matelijat
Tortoise Trust – Free roaming reptile dangers
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
Jotta maakilpikonna kasvaa oikein ja pysyy terveenä, täytyy konnan omistajan olla selvillä siitä minkälainen on maakilpikonnan terve kasvutahti, sekä oppia selvittämään onko kilpikonna sopivan painoinen pituuteensa nähden. Omistajan velvollisuus on ymmärtää ja ottaa selvää miten maakilpikonnaa ruokitaan oikein niin, ettei konnan kasvu kiihdy liiaksi.
Kaikella ravintoon ja kasvuun liittyvällä jotka poikkeavat liikaa luonnollisesta, on konnalle haittaa rasittaen sisäelimiä, aiheuttaen kilven pahoja kasvuhäiriöitä ja pahimmassa tapauksessa se johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Hyvä nyrkkisääntö maakonnan kasvusta on, että mitä hitaampi kasvu sen parempi. Poikaselle tavoiteltava kasvuvauhti on 3-5g/kk ja poikasen painoa onkin suositeltavaa seurata kuukausittan ensimmäiset vuodet.
Koska vankeudessa ei päästä niin monipuoliseen diettiin mitä maakonna luonnossa syö, dietin suunnittelu, ravinnon säännöstely sekä horroksen tarve korostuu. On todella ikävää, jos maakonna elää vääränlaisella ravinnolla ympäri vuoden virkkuna, pahimmassa tapauksessa täysin sopimatonta ravintoa tankaten. Tällainen konna kasvaa liian nopeasti, lihoo, sen sisäelimet rasvoittuvat ja kilpi saa pahoja kasvuhäiriöitä.
Kreikankilpikonnien (Testudo hermanni sp.), kannuskilpikonna-lajien (Testudo graeca sp.) sekä nelivarvaskilpikonnien (Testudo horsfieldii sp.) kasvun arviointiin on kehitetty taulukoita, jotka helpottavat hahmottamaan konnan painon ja kilven pituuden suhteen.
Nämä taulukot ovat kehitetty satojen luonnonvaraisten maakilpikonnien yhteen kerätyistä painojen ja pituuksien keskiarvoista. Tämä tarkoittaa, että talukoiden mukaan kilveltään tietynmittainen maakonna painaa keskimäärin tietyn määrän grammoissa.
Näistä taulukoista on suuri apu kun suunnittelet lemmikkisi ruokintaa tai arvioit sen kestävyyttää horroksen suhteen. Taulukoiden avulla pystyt hyvissä ajoin puuttumaan mahdolliseen ylipainoon, kuin myös alipainoon.
Jackson’s ration on kreikankilpikonnille ja kannuskilpikonna-lajeille kehitetty paino-pituustaulukko.
Kuva: Tortoise Center
Jacksonin käyrä vastakuoriutuneille ja alle 9cm pituisille poikasille.
Kuva: Hermann Tortoise
Mcintyre ration on nelivarvaskilpikonnille kehitetty paino-pituustaulukko
Täysikokoinen kuva täällä
Maakonnan paino on kätevintä selvittää digitaalisella keittiövaa’alla. Taulukoissa ilmoitetut pituudet ovat ns. suora kilven mitta (SCL=straight carapace length). Oikea mittaustapa:
Kuva: Tortoise Trust
Mittaus onnistuu myös seinää vasten, kuvan mukaisella tyylillä:
Kuva: Hermann Tortoise
Muutama vinkki maakonnan kasvun seurantaan:
- - Kun hankit uuden kilpikonnan, selvitä painon ja pituuden suhde heti jolloin osaat suunnitella ruokinnan konnalle sopivaksi.
- - Ota tavaksi seurata maakonnasi painoa. Poikasen painoa kuukausittain, aikuisen esim. 6kk välein. Kirjaa tulokset ylös.
- - Ota selvää maakonnasi lajin luonnollisesta ravinnosta. Luonnondiettiä jäljittelemällä saat pidettyä konnasi terveenä ja sen kasvun tasaisena. Tomaatti-kurkku-vaaleat salaatit eivät ole maakonnalle soveliasta ravintoa.
- - Jos lemmikkikilpikonnasi laji horrostaa luonnossa, on ehdottoman tärkeää tarjota horros myös lemmikillesi. Horros on tärkein kasvun hillitsijä ja se myös antaa konnan elimistölle sen tarvitseman levon.
- - Jos lemmikkikilpikonnasi laji ei horrosta luonnossa, ota selvää viettävätkö ne ns. kevyttä talvilepoa. Tällä levolla on samanlaisia vaikutteita konnan kasvuun ja hyvinvointiin, kuin horroksella horrostaville lajeille.
Herppi.net – harrastajien keskustelua aiheesta
Tortoise Trust – The correct way to measure tortoises for Jackon Ratio assessment (safe hibernation weight)
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
26.9
Valmistautuminen paaston aloitukseen alkoi. Vähensin ruokintakertoja ja ruoan laatu muuttui kuivemmaksi. Vähensin myös valojen ja lämpöjen päälläoloaikaan n. kahdeksaan tuntiin. Edellisellä viikolla konnat saivat matolääkkeen ensimmäisen kerran.
3.10
Valaistus ja lämpö väheni tällä viikolla yhteensä 2h-> päällä 6h/vrk. Ravinto oli enimmäkseen heinää jota annoin kolmena päivänä. Laskin huoneen yölämpötilaa alle +20 asteen. Paastoa edeltävät painot: Oona 1,440kg, Kamu 0,472kg
10.10
Ensimmäinen paastoviikko alkaa. Valot ja lämmöt ovat enää 5h päivästä päällä ja vähensin niitä loppuviikosta neljään tuntiin. Yölämpötila laskee n. +18 asteeseen. Konnat saivat pienet palat tomaattia jonka mukana matolääke, joka unohtui edelliseltä viikolta. Seuraavana päivänä palat salaattia ja maitohappobakteereja. Painot: Oona 1,408kg, Kamu 0,486kg
17.10
Toinen paastoviikko alkoi. Valot ja lämmöt päällä enää 3h. Yölämpötila huoneessa n. +17 astetta. Painot: Oona 1,440kg, Kamu 0,468kg.
24.10
Kolmas ja viimeinen paastoviikko alkoi. Valot ja lämmöt päällä enää 2h/vrk, ja keskiviikkona sammutan kokonaan. Yölämpötila huoneessa n. +16 astetta. Painot: Oona 1,398kg, Kamu 0,448kg.
31.10
Kolmen viikon paasto on ohi. Kilpikonnat viettivät viimeisen paastoviikon tortaista seuraavan viikon maanantaihin yöt jääkaapissa, jossa lämpö laski 12 asteesta n. 8 asteeseen. Päivät kilpikonnat olivat huoneenlämmössä, horrosbokseissaan.
1.11
Varsinainen horros alkaa. Kilpikonnia ei enää nosteta huoneenlämpöön, vaan ovat jääkaapissa kellon ympäri. Horros aloitetaan n. +8 asteen lämmössä, jota lasketaan pikkuhiljaa n. +4-5 asteen lämpöön.
Suunniteltu horrosaika on neljä kuukautta, ja horros lopetetaan huhtikuun alussa jos kaikki hyvin menee.
Horroksen aloituspainot: Oona 1,398kg, Kamu 0,448kg. Punnitus ja konnan voinnin tarkistus aina sunnuntaisin.
26.02.2012
Konnien horros on mennyt loistavasti ja 19.02.2012 horrosta tuli 4kk täyteen. Konnien painot ovat pysyneet hyvin samoissa lukemissa koko horrosajan, 1-2g heitoista huolimatta.
18.3 horrosta tulee täytee 5kk jonka jälkeen konnat herätetään ja ne pääsevat uusiin asumuksiinsa odottamaan ulkokauden alkua.
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
Yleisimmät lemmikkeinä pidettävistä maakilpikonnalajeista horrostavat luonnossa loppusyksystä kevääseen asti, käytännössä jopa 6-7kk yhteen menoon riippuen syksyn ja kevään säätiloista. Valon ja lämmön vähenemisen ansiosta konnien aktiivisuus vähenee, ne lopettavat syömisen ja kaivautuvat pikkuhiljaa maaperään, omiin onkaloihinsa.
Horros on elintärkeä vuosittainen jakso maakonnan elämässä, eikä sitä saisi riistää lemmikkikonniltakaan. Villeillä maakonnilla ei ole mahdollisuutta valita horrostaako vai ei, vaan ne vaipuvat horrokseen kun lämpö ja valo vähenevät syksyn myötä. Maakilpikonnan keho ja fysiologia on vuosituhansien aikana kehittynyt siihen pisteeseen, missä se on nyt joten täysin vääränlainen vuosirytmi ilman oikeaa horrosta on yksi pahimmista virheistä mitä omistaja voi lemmikkinsä hoidossa tehdä.
Horroksen tärkeyttä vähätellään edelleen ja on esitetty jopa mielipiteitä, että luonnossa horrostava maakonna pärjää vankeudessa aivan hyvin ilman horrosta.
Horrostamattomuuden ongelmat eivät näy heti, mutta kasautuvat vuosien saatossa. Näkyvin ongelma on kilven kasvuhäiriöt. Luonnossa konnat tankkaavat kesäkuukaudet ravintoa, mutta ovat horroksessa kuukausia syömättä ja tämä tasaa kasvua ja konnan elimistö saa levätä. Vankeudessa taas horrostamaton maakonna tankkaa ravintoa ympäri vuoden, jolloin sen kasvu kiihtyy ja jatkuva ravinnon käsittely rasittaa sisäelimiä.
Horrostamattomuus saa myös maakonnan sisäisen kellon sekaisin. Se saattaa aiheuttaa että konna on vireimmillää silloin, kun sen pitäisi rauhoittua, tai se viettää siestaa kun sen pitäisi olla aktiivisimmillaan. Horroksella on suora vaikutus myöskin lisääntymiseen, jonka toteuttamiseksi oikeanlainen vuosirytmi lepoineen on maakonnan terveydelle tärkeää.
Horrokseen valmisteltava kilpikonnan pitää olla terve ja hyvävointinen. Syksyllä konnan asumuksen valoja ja lämpöä vähennetään ja ravintoa yksinkertaistetaan. Konnan koosta ja iästä riippuen pidetään sille täydellinen paasto 3-5 viikkoa, jolloin konnan suoli tyhjenee syödystä ravinnosta. Valojen ja lämmön määrää vähennetään koko ajan ja viimeisen paastoviikon jälkeen valot ovat kokonaan sammutettuina ja konna viettää yöt horroslaatikossaan viileässä.
Horroslaatikoksi sopii esim. muovinen varastolaatikko joka on hyvin ilmastoitu. Laatikkoon laitetaan reilu kerros kosteaa turvetta ja päälle esim. kuivattuja lehtipuun lehtiä. Horros voidaan toteuttaa kellarissa tai jääkaapissa jossa lämpö pysyy tasaisena 4-8 asteessa. Horroksen aikana konnan painoa seurataan viikottain ja horrosboksin turpeen kosteus pidetään tasaisena 70-90%. Jääkaapissa ilmankosteutta voidaan nostaa sijoittamalla hyllyille esim. vesilaseja tms. astioita joissa vettä. Lämpö- ja kosteusmittarit niin horrosboksissa kuin boksin ulkopuollella ovat välttämättömiä horrosolosuhteiden seurannan kannalta.
Aikuiset kilpikonnat voivat vankeudessa horrostaa jopa 5kk, poikasille olisi hyvä järjestää vähintää 2kk pituinen horros. Luonnossa niin aikuiset kuin poikasetkin horrostavat saman ajan.
Horrostamattomuudelle ei ole mitään peruisteita jos konna on terve ja hyväkuntoinen sekä kilpikonnan laji on varmasti tiedossa. Omistajan kokemattomuuskaan ei ole mikä syy olla laittamatta tervettä kilpikonnaa horrokseen, sillä ohjeita löytyy suomeksi runsaasti kun vaan etsii ja asiaa opiskelee. Hyvällä tiedon keruulla ja huolellisella valmistelulla kilpikonnan horros onnistuu varmasti.
Jos suunnittelet hankkivasi maakilpikonnan joka horrostaa luonnossa, sinun täytyy olla valmis tarjoamaan tämä vuosittainen horrosjakso myös lemmikillesi!
Luonnossa horrostavat lajit:
Kreikankilpikonna (Testudo hermanni)
Nelivarvaskilpikonna (Testudo [Agrionemys] horsfieldii)
Reunuskilpikonna (Testudo marginata)
Lyhyempi horros:
Testudo graeca-lajin maakilpikonnat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta
Horrostamattomat lajit:
Egyptinkilpikonna (Testudo kleinmanni)
Tunisiankannuskilpikonna (Testudo graeca nabeulensis)
Hiilikilpikonna (Geochelone [Cheloinidis] carbonaria)
Leopardikilpikonna (Geochelone pardalis)
Afrikkalainen “jättiläiskilpikonna” (Geochelone sulcata)
Saranakilpikonnat (Kinyx sp.)
Horros vs. puolittainen talvilepo
Maakonnien omistajien keskuudessa edelleen kiertää sitkeänä uskomus, että oiva vaihtoehto horrokselle on ns. puolittainen talvilepo. Käytännössä tämä talvilepo toteutetaan niin, että n. 8vko:n aikana maakonna herää kerran viikossa syömään ja lämmittelemään, kunnes taas menee takaisin nukkumaan ja valot sekä lämpö sammutetaan. Puolittainen valmistellaan samalla idealla kuin horros, valoja ja lämpöjä vähennetään pikkuhiljaa ja ravintoa yksinkertaistetaan.
Tämä puolittainen talvilepo ei kuitenkaan korvaa horrosta horrostavalle lajille. Horroksessa maakilpikonnan elintoiminnot hidastuvat ja tässä tilassa maakonna voi olla kuukausia ilman, että se rasittaa konnaa jos valmistelut sekä horrosolosuhteet ovat toteutettu oikein. Tämä on maakonnan elimistön vuosittainen lepo, joka seuraa ravintorikasta kesäkautta. Horroksen aikana maakonnan kasvu tasaantuu ja sisäelimet saavat levätä.
Syksyllä kun valo vähenee, maakonnat alkavat olla uneliaita vankeudessakin ja useasti hakeutuvat pohjamateriaaliin nukkumaan. Luonnossa tästä seuraa horros sitten, kun lämpötila tippuu tarpeeksi alas. Vankeudessa taas terraarion lämpötila pysyy samassa kuin ympäröivän huoneen lämpö ja maakonnan elimistön elintoiminnot toimivat edelleen normaalilla volyymilla, mitä hereillä ollessaan.
Kun lämpö ei laske horroslukemiin, maakonna jatkaa nukkumistaan ja sen keho kuluttaa varantojaan. Liian pitkä nukkuminen huoneenlämmössä saattaa näännyttää konnaa, vaikka se herätettäisiinkin kerran viikossa syömään.
Puolittainen talvilepo ei ole horrostavalla maakonnalle luonnolinen lepo, eikä siitä ole hyötyä maakonnan kasvun tasaamisen tai vuosittaisen elimistön levon kannalta. Normaalisti toimiva elimistö ei lepää, vaikka konna nukkuukin vaan lepo annetaan horroksen kautta. Pahimmassa tapauksesa puolittainen talvilepo näännyttää ja sairastuttaa maakonnan.
Ainut oikea tapa laittaa maakonna levolle talvisin, on järjestää sille horros, jos maakonnan laji niin luonnossa tekee. Kaikki muu korvaava toiminta on haitaksi ja jopa vaaraksi maakonnalle.
Herppi.net – harrastajien keskustelua aiheesta
Matelijat.info – Maakilpikonnan talvilepo
Tortoise Trust – Step-by-step hibernation induction or “winding down” your tortoise for hibernation
Tortoise Trust – Safer hibernation and Your tortoise
Tortoise Trust – Hibernating juvenile tortoises
Talvihorros – Wikipedian selitys sanalle
Hibernation – Wikipedia
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
Yleisimmät maakonnalajit ovat täysin kasvissyöjiä, jotka tarvitsevat hyvin kuitupitoista ja matalaenergistä ravintoa. Korkean kuitumäärän lisäksi ravinnossa pitää olla mahdollisimman vähän proteiinia sekä oikea fosfori-kalsiumpitoisuus (min. 1:2 jota korjataan kalsiumlisällä). Hedelmät ja useimmat mehevät vihanneksetkaan eivät ole hyvää ravintoa maakonnalle, koska sisältävät hedelmäsokeria ja aivan liian paljon energiaa sekä proteiinia.
Maakonnan perusruoaksi sopii kuiva heinä sekä tuoreet että kuivatut heinäkasvit, ja heinäpohjaiset varta vasten maakonnille tehdyt heinäkasvipuristeet (Pre Alpin Testudo). Tähän lisäksi kaikki tummat salaattikasvit sekä lehtevät yrtit. Pelkällä kaupan tarjonnalla konnan ravinto on turhan yksipuolista, siksi kannattaa kesäkausi käyttää hyödyksi syöttämällä pihan ja lähiympäristön kasvustoa sekä keräämällä ja kuivaamalla sitä myös sisäkauden ravinnoksi. Listauksia sopivista maakonnan ravintokasveista löytyy netistä, katso linkki artikkelin lopusta. Myöskin kaupasta ostettavien ruoka-aineiden ravinnepitoisuudet löytyvät hyvin netistä hakemalla.
Ruoka-aineita joita EI saa maakonnalle (Eurotestudo) antaa:
Viljatuotteet (mm. makaroni, leipä, keksit, jne.), kilpikonnanpellettejä (vitaminoitu ruokapuriste jotka sopivat suokonnille), koirille, kissoille tai jyrsijöille tarkoitettuja valmisruokia, lihaa (mm. kala, kana, sika, nauta, jne.), maitotuotteita (mm. juusto, jäätelö, jne.), palkokasveja (herneenversot käyvät sillointällöin), banaania, avokadoa, perunaa, bataattia, maissia.
Yleensä maakonnien ongelmana on liikaruokinta, pahimmassa tapauksessa täysin sopimattomalla ravinnolla. Tämän vuoksi poikaset kasvavat liian nopeasti ja saavat helposti kasvuhäiriöitä kilpeensä. Maakonna myös lihoo, jolloin se ns. pursuu ulos kilvestään. Näinollen energiaköyhän ravinnon tarve korostuu, kuten myös paastopäivien pitäminen.
On erittäin tärkeää konnan ruoansulatukselle, ettei konnaa syötetä joka päivä ähkyyn asti, vaan ravinnon täytyy olla oikeanlaista ja konnalla aikaa sulatella syömisiään. 1-2 paastopäivää viikossa on tarpeen poikasellekin.
Lisäravinteet:
Maakonna tarvitsee läpi elämänsä runsaasti kalkkia kuorensa hyvinvointiin. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvälaatuisen kalsiumkarbonaatin (liitujauho, hevosten rehukalkki) lisäämistä jokaiseen konnan ruoka-annokseen.
Koska suomalainen maaperä on erittäin mineraaliköyhää, korostuu kalkkilisän tarve ympäri vuoden, riippumatta siitä onko menossa sisä- vai tarhakausi tai syökö konna kaupasta ostettua vain luonnosta kerättyä ruokaa.
Jotta kalsium imeytyy tehokkaasti konnan elimistöön, tarvitaan siihen D3-vitamiinia. UVb-valo tuottaa konnan iholla tätä vitamiinia, lisäksi kyseistä vitamiinia löytyy myös hyvälaatuisista, matelijoille tarkoitetuista vitamiinijauheista (mm. Nutrobal). Jotta D3-vitamiinin saanti on taattu, täytyy konnan terraarion päällä, sopivalla korkeudella olla laadukas ja tarpeeksi voimakas UVb-valaisin sekä säännöllisesti saatavilla D3-vitamiinia ravinnon mukaan sekoitettuna.
Koska laadukkaat vitamiinilisät sisältävät myös muita tarkeitä vitamiineja, joista osa ovat rasvaliukoisia ja elimistöön varatoituvia, täytyy annostelun kanssa olla hyvin tarkkana. Esimerkkinä Nutrobalin 1 pinch/kg, joka tarkoittaa että vitamiinijauhetta asnnostellaan yksi maustemitallinen per elopainokilo. Hyvin pienelle konnayksilölle vitamiinin annostelu on todella hankalaa, joten turvallisinta on lisätä vitamiinia 1-2 kertaa viikossa, pienen hyppysellisen verran ruoka-annokseen tai johonkin herkkuu jonka konna mielellään syö.
Jos konna laiduntaa kesäkauden ulkona, vitamiinilisää ei tarvitse, vaan konna saa kaiken tarvitsemansa tarhan kasveista ja D3-vitamiini muodostuu auringon tuottamasta UVb-säteistä. Kalkin saannista kuitenkin on hyvä huolehtia.
Herppi.net – listaus maakonnalle ravinnoksi sopivista luonnonkasveista
Herppi.net – harrastajien keskustelua maakilpikonna ruokinnasta
Herppi.net – harrastajien keskustelua maakilpikonnan ruokinnasta II
Tortoise Trust - Dietary Fibre in the diet of the Herbivorous Tortoise Testudo graeca graeca in Spain: Some implications for captive husbandry
Tortoise Trust - Recommended Foods for Herbivorous Tortoises
Fineli – ruoka-aineiden ravintopitoisuuksia
[ Takaisin ]
[ Takaisin ]
Maakonna tarvitsee tilaa. Luonnossa aikuinen konna laiduntaa vähintään hehtaarin kokoisella alueella vuorokauden aikana, joten lemmikkikonnankin tilantarve on suuri. Nyrkkisääntönä voidaan pitää kahden neliömetrin (1x2m) suuruista asumusta per eläin. Enempi aina parempi. Poikaset menevät luonnollisesti pienemmissä asumuksissa mutta miniminä voisi pitää 60x100cm tilaa. Pelkällä lattialla asuttaminen koiran tapaan ei ratkaise tilantarvetta, vaan tuottaa konnalle paljon ongelmia, joita käsitellään toisessa artikkelissa.
Terraarion materiaali on hyvä olla jotain muuta kuin lasia tai pleksiä, sillä terraariosta ulos näkeminen voi stressata konnaa. Konna saattaa jatkuvasti yrittää kaivautua läpinäkyvän seinän läpi, koska ei näe siinä olevan estettä. Konna ei kuitenkaan ymmärrä, miksi lasista ei pääse läpi ja saattaa kuopia seinää päivästä toiseen. Myöskin lasista näkyvä heijastuma voi aiheuttaa sen että konna luulee reviirillään olevan tunkeilijan. Muuten materiaalissa ja rakennustavassa on ain mielikuvitus rajana. Kunhan asumus on asianmukainen ja tilava, kestää kosteutta, turvallinen sekä helppo huoltaa, sopii se maakonnalle loistavasti.
Maakonnan asumus on aina päältä avoin ja laidat eivät saa olla liian korkeat, tämä takaa tarpeeksi hyvän ilman vaihtuvuuden.
Mikroilmasto:
Maakonna tarvitsee oikean mikroilmaston. Ihmisasutuksen ilmankosteus, varsinkin talvisin on todella alhainen ja se saattaa tuottaa vakaviakin ongelmia maakonnalle. On todettu että virheellinen mikroilmasto (l. liian kuiva ilma) voi aiheuttaa hengitystieinfektioita, silmätulehduksia sekä ihon ja kilven ongelmia.Vasta vähän aikaa sitten saatiin tutkimuksella selville että myös pyramidikasvuisuus, joka on paha kilven epämuosotuma ja luetaan nykyään sairaudeksi, johtuu väärän ruokinnan lisäksi myös virheellisestä mikroilmastosta.
No mikä on mikroilmasto? Se on sitä, että konna elää ympäristössä missä sillä on mahdollisuus hakeutua kuivempaa mutta myös kosteampaa ympäristöön, aivan kuten luonnossa. Mikroilmasto luodaan luonnonmukaisella pohjamateriaalilla, joka pidetään ainakin osittain kosteana ja sitä on terraariossa vähintään 15cm ainakin paikoitellen. Konnalla on mahdollista kaivautua kosteaan pohjamateriaaliin, jolloin se myös säätelee konnan elimistön nestetasapainoa. Kostea pohjamateriaali päästää kosteutta myös ilmaan joka jolloin konnan hengitystiehyet pysyvät terveinä.
Kosteuden tarve riippuu konnan lajista. Internetaikana on helppo seurata omistamansa maakonnalajin alkuperämaan ilmastoa ja ilmankosteutta, josta saa apua mikroilmaston luomiseen ja ylläpitoon.
Ilmankosteuden ylläpitoon voi käyttää myös sähköisiä ilmankostuttimia jotka tuottavat viileää höyryä ultraäänen avulla. Pohjamateriaalin kostutukseen ja sateen simulointiin oiva apu on painepumppupullo joita saa mm. puutarhamyymälöistä.
Luonnonmukainen pohjamateriaali:
Vuosikymmenia on ohjeistettu, että konnan pitää elää kuivassa, nelivarpaat jopa ilman vesiastiaa joka ei missään nimessä ole oikein. Jopa eläinsuojelulaissa sanotaan että jokaisella eläimellä pitää aina olla raikasta ja puhdasta vettä saatavilla!!
Pohjamateriaaleiksi on suositeltu sanomalehteä, mattoa, mörttiröpöä tms. haketta ja onpa jotkut käyttäneet jopa kuivikepurua, joka pölisee todella paljon.
Sanomalehti ja matto ovat todella huonoja pohjamateriaaleja maakonnalle siksi, että ne ovat kuivia, pölyäviä ja pölyä kerääviä, epähygieenisiä sekä aivan liian kovia alustoja. Konna ei pääse kaivautumaan ja eläminen joustamattomalla pohjalla voi aiheuttaa konnan nivelien kulumista ja raajojen virheasentoja.
Mörttiröpöön pääsee kyllä kaivautumaan, mutta alustana se on kuiva. Se ei myöskään kunnolla ime virtsaa, ja ruoasulatuselimistöön eksyneenä mörtti voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa suolitukoksen. Kokemuksesta voin sanoa että ne pienet puunpalaset eivät konnan suolistossa sula.
Kuivikepuru pohjamateriaalina ei mielestäni sovi oikein millekään eläimelle. Se pölyää todella paljon ja jyrsijä- ja kanimaailmassakin alkaa olemaan näitä purupölylle allergisia yksilöitä. Pöly voi aiheuttaa konnalle hengitystieinfektion ja silmätulehduksia. Purukin on kuivaa ja se voi myös kuivattaa konnan elimistöä.
Useimmille maakonnalajeille sopiva pohjamateriaali koostuu hiekan ja luonnonturpeen seoksesta. Hyvä ohjeistus on 1/3 hiekkaa ja loput turvetta. Hiekka kannattaa olla pienirakeista jolloin se elimistöön joutuessaan tulee luonnollista kautta ulos. Turve taas sulaa, eikä syötynä aiheuta ongelmia. Luonnossa maakonnat syövät jonkun verran maa-ainesta saadakseen mineraaleja.
Turpeen hyviä puolia ovat tietysti luonnonmukaisuus ja joustavuus, kyky sitoa kosteutta ja siihen on helppo kaivautua. Turve myös imee virtsan ja ulosteen ja neutralisoi näiden hajut. Turvetta on helppo saada eikä se ole edes kallista. Puutarhamyymälästä 65l luonnonturvetta maksaa 4-5€.Hiekkaa, hiekkapuhallushiekkaa tai saumaushiekkaa saa 25kg säkeissä rautakaupoista, yleensä alle 5€ hintaan.
Joillekin maakonnalajeille voi käyttää myös pelkkää hiekkaa, esim. tunisiakilpikonnille (Testudo graeca nabeulensis) jotka ovat pohjois-Afrikasta kotoisin. Vaikka nämä konnat ovat kuivemmilta alueilta, tarvitsevat nekin ilmankosteutta joten alkuperämaan ilmaston tarkkailu on paikallaan oikeiden olosuhteiden luomiseksi.
Valaistus ja lämpö:
Kun miettii miten konnat luonnossa elävät huomaa, että kaiken takana on auringon tuottama lämpö sekä valo. Kun kevät koittaa, maa lämpenee ja valo lisääntyy, silloin maakonnat heräävät maakoloissaan horroksesta. Konnat liikkuvat valon perässä lämmittelemään ja laiduntamaan ja kun ilta saapuu vetäytyvät konnat milloin minnekkin nukkumaan. Sadepäivänä valoa ja lämpöä on vähemmän ja konnat yleensä pysyvät suojassa. Syksyllä taas päivän lyhentyminen ja lämmön väheneminen saa konnat uneliaammiksi ja alkaa valmistautuminen talveen sekä horrokseen.
Maakonnat tarvitsevat valoa. Koska maakonnat vankeudessa elävät pääsääntöisesti sisätiloissa, pitää niille luoda päivärytmi keinotekoisesti. Maakonnalle pitää asentaa UV-putki, joita on olemassa nimenomaa matelijoille valmistettuja loisteputkia. UVb:n määrä ilmoitetaan prosentteina ja mitä korkeampi tämä arvo on, sen parempi. UVb-säteily on elintärkeää maakonnan terveydelle, sillä UVb tuottaa D-vitamiinia joka taas on tärkeä tekijä kalkin imeytymisessä.
UV:n rinnalle on suositeltavaa hankkia ns. päivänvaloputki, jonka UV:n tuottavuus on huomattavasti heikompi, mutta värisävy taas parempi . On esitetty ajatuksia ja kokemuksia että yli 5000 kelvinin sävy jo hyödyttää maakonnaa. Tavallisten huonevalojen värisävy on 2500-3000k ja voi olla että maakonna ei edes näe tällaista valoa.
Maakonnan asumukseen sijoitettavat UVb- ja päivänvaloputki on hyvä olla mahdollisimman pitkiä ja asennettuna niin, että valo jakautuu mahdollisimman laajalle alueelle maakonnan asumukseen. Asennuskorkeus maksimissaan 50cm eikä konnan ja loisteputkien välissä saa olla lasia tai pleksiä.
Vaihtolämpöisenä maakonna tarvitsee tehokkaan lämmön lähteen. Koska konna aktivoituu valosta, myös lämpö kannattaa tuottaa niin, että sivutuotteena siinä on valo. Käytännössä tämä tarkoitaa ylhäältä roikkuvaa lämpölamppua. Lämmön avulla konna vilkastuttaa elintoimintojaan, jolloin ruoka sulaa suolistossa ja imeytyy elimistöön ja soluaineenvaihdunta pääsee tehokkaimmin tapahtumaan.
Lämpölamppu asennetaan niin, että sen alla pohjamateriaalin pinnalla lämpö nousee n. 40-45 asteeseen. Tätä voi tehostaa laittamalla lampun alle laakean kiven tai keramiikkalaatan.
Lamppuvaihtoehtoja on runsaasti, mutta paloturvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on keraaminen tai metallikantainen lamppu, joka kestää reilusti lämpöä. Lämpö ja valo on hyvä suunnata alaspäin, yhteen pisteeseen joten lampussa on hyvä ollans. varjostin.
Lämpölamppu, UVb- ja päivänvaloputket asennetaan päältä avoimen teraarion päälle niin, että UVb-säteitä ja valoa riittää koko terraarion alalle eritoten lämmittelyalueelle. Valo itsessään vaikuttaa konnan vireystilaan sekä fyysiseen hyvinvointiin. Valolla luodaan vuorokausirytmi kulloinkin vallitsevan vuodenajan mukaan. Kesällä päivä on pidempi ja sydäntalvella lyhyin.
Miksi maakonnalle ei sovellu lämpömatto- tai kivi?
Kuten yllä jo asiasta totesin tärkeä tekijä lämmön ohella on valo, siksi valoa ja lämpöä pitää säteillä samasta suunnasta eli ylhäältä päin. Tällainen lämmönlähde on luonnollinen (vrt. aurinko) ja konna osaa luonnostaan hakeutua lämpöön ja pois.
Lämpömatto yleensä asennetaan terraarion pohjan alle. Jos maakonnan terraario on vaneria, se ennemmin eristää kuin johdattaa lämpöä oikeaan paikkaan. Myöskin paksu kerros pohjamateriaalia eristää lämpöä. Tämä eristävyys taas voi kuumentaa mattoa liikaa jolloin se voi polttaa terraarion pohjaa ja saada oikosulun. Alhaalta tuleva lämpö myös kuivattaa pohjamateriaalia liikaa jolloin kosteuden pito terraariossa vaikeutuu.
Lämpökivi toimii periaatteessa samalla idealla kuin matto, mutta kiveä ei haudata mihinkään vaan se lepää pohjamateriaalin päällä. Koska kivikään ei tuota valoa, maakonna ei välttämättä osaa hakeutua sen läheisyyteen. Maakonna fysiikka taas ei anna periksi painautua kiveä vasten, kuten lisko tai käärme painautuu.
Matto ja kivi eivät ole turvallisia käyttää kosteassa ympäristössä, koska sähköiskun mahdollisuus on suuri.
Herppi-net – harrastajien keskustelua pohjamateriaaleista
Herppi.net – harrastajien keskustelua ilmankosteudesta
Tortoise Trust – understanding microclimates in captivity
Tortoise Trust – understanding vivarium substrates
Tortoise Trust – understanding reptile lightning systems
Tortoise Trust – understanding reptile heatingsystem
UV Guide UK - A problem with some of the new high UVB output fluorescent compact lamps and tubes
[ Takaisin ]
Julkaistu
13.10.2011, kategoriassa:
Eläimet,
Eläinasumukset,
Kreikankilpikonna | Avainsanat:
asumus,
hiekka,
kelvin,
kosteus,
lämmitys,
maakilpikonna,
pohjamateriaali,
terraario,
tila mikroilmasto,
turve,
valaistus |
Ei kommentteja